Konserttisalin akustiikasta ja arkkitehtuurista

Konserttisali – musiikin viinitarha

Konserttisali on talon arkkitehtien ja akustikko Yasuhisa Toyotan yhteistyön tulos, jossa akustiset ja arkkitehtoniset ratkaisut kulkevat käsi kädessä.

Akustikko

Musiikkitalon akustisesta suunnittelusta vastasi Nagata Acoustics, pääakustikkona Yasuhisa Toyota. Nagata Acousticsin alikonsulttina toimi suomalainen Akukon Oy.

Yasuhisa Toyota on yksi maailman arvostetuimmista akustikoista ja hän on toiminut pääakustikkona Musiikkitalon lisäksi muun muassa seuraavissa konserttisaleissa: Walt Disney Concert Hall (Los Angeles), Suntory Hall (Tokio) ja Koncert Huset (Kööpenhamina).

Toyota on erikoistunut viinitarhamallisten konserttisalien suunnitteluun, sillä hän haluaa luoda saleja, joissa on intiimi tunnelma ja joissa yleisöllä on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa orkesterin ja toistensa kanssa.

Lisäksi viinitarhamallisessa salissa, jossa orkesteri on sijoitettu (lähestulkoon) yleisön keskelle, kauimmaisella paikallakaan istuva kuulija ei ole kovinkaan kaukana orkesterista.

Akustiikasta ja arkkitehtuurista

Konserttisalin arkkitehtoninen kieli on saanut innoituksensa tukkisumista.
Katsomolohkot voidaan nähdä joen uomassa hieman eri suuntiin törröttävinä tukkeina. Valaistut portaikot puolestaan ovat kuin vettä, tai joen uoma,  jonka virtaus saa suuntansa katsomolohkojen muodoista.

Konserttisalin seinien tummaksi petsatun koivupaneelin väritys vie kuulijan suomalaisille pyhään paikkaan, savusaunaan.

Salin seinien koivupaneelilla on esteettisen ilmaisun lisäksi tärkeä akustinen tehtävä: paneelien raoilla rikotaan sileä pinta ja saadaan aikaan pehmeämpi heijastus. Vaikutus ulottuu lähinnä korkeisiin ääniin siten, että ne eivät ota ylivaltaa salin äänimaailmassa.

Salin permantokatsomon lohkot on erotettu toisistaan betonimuureilla.  Muurit on päällystetty pitkällä vaakasuoralla koivurimoituksella, joka on puolestaan niin sanotusti akustisesti lähestulkoon läpinäkyvää. 

Ääniaallot kulkevat rimojen raoista osuen niiden takana olevaan betoniseinään, jossa on eri suuntaisia - ja muotoisia valuja. Näin voidaan esteettisesti suoran pinnan taakse kätkeä akustisista syistä kallistettu pinta, jolla saadaan ääni seinästä heijastettua halutulle aluelle ja vältetään kaikujen syntyminen lavalle

Salin ainoa vaalea elementti on valkaistua ja vahattua mäntyä oleva esiintymislava. Mänty valittiin lavan materiaaliksi akustisten ominaisuuksiensa vuoksi: pehmeäsyinen puu resonoi.

Paitsi ergonomiseen suunnitteluun, on Konserttisalin istuinten akustiseen suunnitteluun kiinnitetty erityistä huomiota. Konserttisalin istuimet jäljittelevät sitä, miten ihmiskeho imee ja heijastaa ääntä.
Näin ollen Konserttisalin akustinen tila muuttuu mahdollisimman vähän riippumatta siitä onko sali tyhjillään tai täynnä yleisöä.

Esiintymislavan yläpuolella roikkuva kanooppi eli sointilatvus on tärkeä akustinen ja arkkitehtoninen osa Musiikkitalon konserttisalia. Se takaa sen, että orkesteri kuulee hyvin soittonsa. Lisäksi se kätkee sisuksiinsa esitystekniikkaa.

Akustiikan suunnittelusta

Lyhyt huomio akustiikan suunnittelusta: akustinen suunnittelu on valintoja.

Ei ole olemassa yhtä, absoluuttista “hyvän akustiikan” mallia, vaan suunnittelun tulee olla tarkoituksenmukaista; tilan ja toiminnan tarpeista lähtevää.

Esimerkiksi Musiikkitalon Konserttisalin akustiikka on suunniteltu erityisesti akustista eli vahvistamatonta orkesterimusiikkia ajatellen, kun taas Black Boxin akustiikka on puolestaan suunniteltu vahvistetulle musiikille.

Valintoja ovat myös ne akustiset ominaisuudet, mitä tilassa halutaan korostaa. Esimerkiksi Musiikkitalon Konserttisalin akustiikan suunnittelussa eräs haluttu ominaisuus on ollut erittelevyys.  Organossa taas puolestaan on haettu saliin sakraalitilan tunnelmaa sekä pidempää ja pyöreämpää sointia.