Ke 09.01.2019 -
19.00 - 21.00

HKO & Risto Joost & Chloë Hanslip

Ke 09.01.2019 -
19.00 - 21.00
Arvioitu kesto: 2 tuntia
Järjestäjä: 
Helsingin kaupunginorkesteri
Lipunmyynti alkaa  
Ti 11.12.2018 - 09.00
Liput:
Alk. 23 €
Naulakkomaksu: 2.00 €
Väliaika: 
Kyllä
Tilaa tarjoilut
Charles Ives, John Adams ja Charles Tomlinson Griffes. Kolmen amerikkalaissäveltäjän iltaa vietetään Risto Joostin ja Chloë Hanslipin huomassa. ...
HUOM!Lux Helsinki -festivaali järjestetään tänä vuonna Kansalaistorin ja Etu-Töölön alueella 5.–9.1.2019, mikä aiheuttaa poikkeusliikennejärjestelyitä myös Musiikkitalon ympäristössä. Töölönlahdenkatu on suljettu liikenteeltä festivaalipäivinä klo 16.30–22. Q-parkin parkkihalliin voi ajaa varovaisesti liikenteenohjaajien ohjeiden mukaan, mutta omaa vuoroaan voi joutua odottamaan pitkään suuren yleisömäärän vuoksi. Myös pyöräilyä alueella on rajoitettu. Lue lisää järjestelyistä Lux Helsingin sivuilta: http://bit.ly/2GwKM4g Charles Ivesin nousu täydellisestä pimennosta amerikkalaisen musiikin isähahmojen joukkoon kesti melkein ihmisiän verran. Viisikymmentä vuotta kantaesitystään odottanut toinen sinfonia on malliesimerkki hänen omaperäisestä, kansanlauluja ja konserttimusiikkia yhdistävästä tyylistään. John Adamsin viulukonsertto on moderni klassikko, joka saa tulkikseen valovoimaisen Chloë Hanslipin.Risto JoostVirolainen Risto Joost (s. 1980) työskennellyt määrätietoisesti kohti kaikki taidemusiikin tyylilajit suvereenisti hallitsevaa orkesterinjohtajuutta. Hänen barokista uuteen musiikkiin venyvän repertuaarinsa erityisosaaminen on tällä vuosikymmenellä painottunut orkesterinjohdon ohella opiskeltuun laulumusiikkiin. Viron musiikkiakatemiassa alkaneita opintojaan Joost jatkoi Wienin musiikin ja esittävän taiteen yliopistossa, jonka jälkeen hän hakeutui legendaarisen Jorma Panulan luokalle Tukholman kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun. Maisteriksi hän valmistui vuonna 2008.Joost vankisti asemiaan tämän vuosikymmenen lahjakkaimpien kapellimestarien joukossa voitettuaan Jorma Panula -kapellimestarikilpailun vuonna 2012 ja yllettyään finalistien joukkoon Malko-kilpailussa vuonna 2015. Jo vuodesta 2009 aloitetun Viron kansallisoopperan residenssikapellimestarin pestin lisäksi Joost on tätä nykyä Tallinnan kamariorkesterin ylikapellimestari ja Tallinnan filharmonisen seuran taiteellinen johtaja. Vuodesta 2015 lähtien hän on luotsannut Saksan maineikkaimpiin kuuluvaa kuoroa, Leipzigin MDR:n Leipzigin sinfoniakuoroa, joka Joostin harjoittamana esiintyy mm. Berliinin filharmonikoiden kanssa. Vuonna 2018 kuoro ja Joost voittivat Diapason d’Or -palkinnon Rahmaninovin Vespereiden levytyksestä.Viime vuosina Joost on kasvattanut kapellimestarivierailujensa listaa Berliinin saksalaisella sinfoniaorkesterilla, Tanskan kansallisella sinfoniaorkesterilla, Mariinskin orkesterilla sekä arvostetuilla oopperataloilla, kuten Teatro La Fenicellä. Tämäniltaisen kaupunginorkesterin debyyttinsä lisäksi Joostin Suomen-vierailuja on koettu Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa, Turun filharmonisessa orkesterissa, Oulu Sinfoniassa, Jyväskylä Sinfoniassa sekä Tapiola Sinfoniettassa, jonka konsertin arvostelussa Helsingin Sanomat ylisti Joostia mestariksi myös nykymusiikissa.Chloë HanslipIsossa-Britanniassa vuonna 1987 syntynyt Chloë Hanslip on viettänyt jo yli kaksikymmentä vuotta viulumaailman keskiössä. Musisoinnin hän aloitti kaksivuotiaana pianolla, mutta koska hänen vanhempi siskonsa oli ehtinyt jo valita pianon, piti Chloën tyytyä viuluun. Lahjakkuus puhkesi heti, ja kun hän viisivuotiaana esiintyi Yehudi Menuhinille, viulistilegenda ylisti superlahjakkuuden näkemyksellisyyttä. Hanslipin ollessa seitsemänvuotias perhe muutti Lyypekkiin, jotta tytär voisi käydä Zakhar Bronin tunneilla. Kymmenen vanhana hän esiintyi sekä lapsineroista kertovassa dokumentissa että Ralph Fiennesin ja Liv Tylerin tähdittämässä Onegin-elokuvassa Tartinin Paholaisen trilliä soittavana viulistina. Vain 13-vuotiaana Hanslip teki levytyssopimuksen Warnerin kanssa esiinnyttyään jo sitä ennen mm. Carnegie Hallissa ja Wigmore Hallissa.Pyörityksestä huolimatta Hanslip on pitänyt päänsä kylmänä ja onnistunut nousemaan lapsinerosta täysipainoiseksi muusikoksi, jolle ei ikätasoituksia suoda. Suurten brittiorkestereiden lisäksi hän on soittanut mm. Baijerin radio-orkesterin, Moskovan valtion sinfoniaorkesterin, Sinfonia Lahden ja Tampere filharmonian solistina. Nyt Hanslip debytoi Helsingin kaupunginorkesterissa. Yhtenä Hanslipin uran merkkipaaluna pidetään vuonna 2006 ilmestynyttä levytystä John Adamsin viulukonsertosta Naxosille. Arvioissa sitä on kiitelty parhaaksi Adamsin teoksesta äänitetyksi versioksi ja Hanslipin lopulliseen supertähtiasemaan nostaneeksi levyksi. ”Chloë Hanslip on muusikko, jollaiseksi jokainen asteikkoja soittamaan pakotettu teini unelmoi tulevansa. Hänen äänenvärinsä sävykkyyttä ja kirkkautta ei voi opetella… tällaisella esityksellä maine on taattu loppuiäksi”, Gramophone-lehti ylisti. Hanslip on tosin tehnyt selväksi, että häntä ei koskaan pakotettu – pikemminkin hän itse vaati päästä soittamaan. Hanslip soittaa Guarneri del Gesua vuodelta 1737.Seuraa Chloë Hanslipia Twitterissä @Chloe_HanslipJaani LänsiöCharles Tomlinson Griffes: Valkoinen riikinkukkoYhdysvaltalainen Charles Tomlinson Griffes (1884-1920) on murheellinen esimerkki säveltäjästä, jonka ura katkesi aivan liian varhain. Griffes opiskeli neljä vuotta Berliinissä wagneriaani Engelbert Humperdinckin johdolla. Griffes sävelsi aluksi opettajansa ihanteiden mukaista romanttista musiikkia, mutta innostui sitten Debussyn ja Ravelin impressionismista ja Skrjabinin eksoottisista harmonioista. Hän perehtyi myös mm. Musorgskin teoksiin sekä aasialaiseen kansanmusiikkiin. Palattuaan Yhdysvaltoihin Griffes työskenteli opettajana yksityiskoulussa New Yorkissa. Huono terveys vei hänet hautaan juuri läpimurron kynnyksellä. Griffes sävelsi ennen muuta orkesteri- ja pianomusiikkia. Hänen merkittävimmät teoksensa ovat sävelruno The Pleasure-Dome of Kubla Khan (1917), pianosonaatti (1918), Runoelma huilulle ja orkesterille (1918) sekä Valkoinen riikinkukko (1919), orkesteriversio pari vuotta aiemmin syntyneestä, samannimisestä pianokappaleesta (op.7:1). Pianokappaleen taustalla oli paitsi vierailu Berliinin eläintarhassa, missä Griffes oli nähnyt täysin valkoisen riikinkukon, myös Fiona MacLeodin (William Sharpin salanimi; 1855-1905) runo The White Peacock. Orkesteriversio sai kantaesityksensä Philadelphian orkesterin konsertissa Leopold Stokowskin johdolla 19.12.1919. Griffes oli tässä vaiheessa jo niin sairas ettei voinut olla läsnä. Kantaesityksen käsiohjelmassa hän kertoi teoksestaan lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Se kuvaa häikäisevän väristä ihanaa puutarhaa, missä valkoinen riikinkukko hitaasti kulkee ympäriinsä, tämän kaiken kauneuden sieluna.” Tätä suggestiivista, rikkaasti soivaa musiikkia kuunnellessa ei voi kuin pohtia millä tavalla Griffes olisi voinut vaikuttaa yhdysvaltalaiseen säveltaiteen kehitykseen ellei olisi kuollut neljä kuukautta kantaesityksen jälkeen. John Adams: ViulukonserttoYhdysvaltalainen John Adams (s. 1947) on eräs aikamme merkittävimmistä ja kansainvälisesti tunnetuimmista säveltäjistä. Uransa alussa hän loi mainetta jousiorkesteriteoksella Shaker Loops (1978), orkesteriteoksella Harmonielehre (1985) ja oopperalla Nixon in China (1987). Sittemmin Adams on säveltänyt useita laajoja orkesteri- ja näyttämöteoksia sekä kamarimusiikkia ja pianokappaleita. Hänen sävelkieltään on usein luonnehdittu minimalistiseksi, koska sitä leimaa lyhyiden aiheiden toisto ja hidas muuntelu. Adamsin musiikissa minimalismi on silti vain yksi ainesosa monien muiden joukossa. Säveltäjä itse toteaa hakevansa inspiraationsa niin jazzista ja Bachista kuin romantiikasta ja populaarimusiikista. Viulukonsertto syntyi vuonna 1993 viulisti Joria Fleezanisin aloitteesta. Säveltäjä koki mielenkiintoiseksi haasteeksi luoda teos, joka olisi luonteeltaan sekä melodinen että virtuoosinen. Adamsin aiemmat teokset olivat korostaneet massiivista, energistä liikettä, mutta nyt pääosaan nousi pitkälinjainen melodisuus. Virtuoosisen soolo-osuuden Adams loi läheisessä yhteistyössä Fleezanisin kanssa. Teos sai kantaesityksensä tammikuussa vuonna 1994 Saint Paulsissa, Minnesotassa. Minnesotan orkesteria johti Edo de Waart ja solistina oli tietysti Fleezanis. Viulukonsertto sai hyvin innostuneen vastaanoton, ja sille myönnettiin vuonna 1995 The Gravemeyer Award parhaasta taidemusiikin sävellyksestä. Teos sai nopeasti aseman eräänä 1900-luvun musiikin klassikoista ja se kuuluu nykyään usean kuuluisan solistin kantaohjelmistoon. Osia on klassiseen tapaan kolme. Ensimmäisessä osassa viulu laulaa pitkää, jatkuvaa melodiaa orkesterin säännöllisen pussin yllä. Loppupuolella solisti soittaa kadenssin. Hidas toinen osa chaconne on saanut otsikon Body through which the dream flows (Keho jonka läpi uni virtaa) erään Robert Haasin runon rivin mukaan. Adamsin mukaan viulun soolo on kuin ”uni” joka virtaa orkesterin ”kehon” lävitse. Konserton päättää nopea, rytmikäs Toccare.Charles Ives: Sinfonia nro 2Opiskellessaan sävellystä Yalen yliopistolla Horatio Parkerin johdolla Charles Ives (1874-1954) joutui toistuvasti hankaluuksin. Parker vaati oppilailta klassisen, eurooppalaisen perinteen hallintaa ja kunnioittamista siinä missä Ives suosi radikaaleja kokeiluja ja halusi löytää ns. aidon yhdysvaltalaisen sävelkielen. Kansallisromanttisessa ensimmäisessä sinfoniassa (1898-1902) Ives yritti löytää tavan miellyttää sekä Parkeria että itseään. Toisessa sinfoniassa, jonka Ives sai valmiiksi vuonna 1902, mutta jonka parissa hän puuhasteli vielä 1910-luvulla, hän vähät välitti muiden odotuksista. On mielenkiintoista pohtia, millaisen vastaanoton sinfonia olisi saanut mikäli se olisi esitetty heti valmistuttuaan. Mutta Ives panttasi jatkuvasti partituuria. Kantaesitys tapahtui vasta helmikuussa vuonna 1951 New Yorkin filharmonikkojen konsertissa Leonard Bernsteinin johdolla. Ives kuunteli esitystä radion välityksellä ja suuttui tajutessaan kapellimestarin tehneen partituuriin joitakin muutoksia. Toisaalta hän ei enää juuri piitannut koko teoksesta, sen sävelkieli oli hänelle itselleen tuolloin jo turhan ”pehmeä”. Ja onkin totta, ettei toinen sinfonia ole yhtä riitasointuinen ja modernistisen kompleksinen kuin vaikkapa Three Places in New England tai neljäs sinfonia. Kyseessä ei silti ole mitenkään tavanomainen sävellys. Osia on viisi (Andante moderato, Allegro, Adagio cantabile, Lento maestoso, Allegro molto vivace) eikä perinteiseen tapaan neljä. Melodiat sisältävät viittauksia yhdysvaltalaiselle yleisölle tuttuihin sävelmiin kuten Turkey in the Straw, Camptown Races ja Columbia, the Gem of the Ocean. Ives ujuttaa lisäksi mukaan viittauksia mm. Beethovenin ja Brahmsin sinfonioihin, erääseen Bachin inventioon, ja Wagnerin Tristaniin. Sinfoniallaan Ives halusi osoittaa, että eurooppalaisen perinteen yhdistäminen populaareihin yhdysvaltalaisiin sävelmiin oli mahdollista. Lopputulos on yksi sinfoniakirjallisuuden taatusti merkillisimmistä mutta myös kaikkein viihdyttävimmistä teoksista. Christian Holmqvist
Järjestäjän yhteystiedot: 
helsinki.philharmonic@hel.fi
Ohjelma
Charles Tomlinson Griffes
Valkoinen riikinkukko
John Adams
Viulukonsertto
Charles Ives
Sinfonia nro 2
Liput ja maksut
 
Lipputyyppi: Maksullinen tapahtuma
 
Peruslippu: 23.00 € - 37.00 €
Eläkeläinen: 15.50 € - 24.00 €
Muu hinta: 7.00 € - 10.00 €

Hinnat sisältävät palvelumaksun

Naulakkomaksu: 2.00 €
 
Lisätiedot
Katso verkossa
Tallenne saatavilla 30 päivän ajan
Risto Joost
kapellimestari
Chloë Hanslip
viulu

Katso myös

Konserttisali
Viinitarhamainen Konserttisali sijaitsee Musiikkitalon ytimessä. Salissa on 1704 paikkaa. Sen akustiikka on suunniteltu erityisesti orkesterimusiikille.
Klassinen
RSO & Nicholas Collon & Pekka Kuusisto
Pe 14.02. 19:00
/ Konserttisali
Liput:
Alk. 25 €
Nykymusiikki
Taika — Philomela 35
La 16.11. 18:00
/ Konserttisali
Liput:
Alk. 25 €
Osta liput
Klassinen
HKO Oodi ilolle
Ke 18.12. 19:00
/ Konserttisali
Liput:
Alk. 11.5 €