Sarja III

Joana Carneiro & Tianwa Yang

K
Pe 03.11.2017 -
19.00 - 21.00
Arvioitu kesto: 2 tuntia
Järjestäjä: 
Helsingin kaupunginorkesteri
Felix Mendelssohn, Hebridit-alkusoitto / Benjamin Britten, Viulukonsertto / Robert Schumann: Sinfonia nro 4
Osta liputTilaa tarjoilut.

Tapahtuman kuvaus

“Se on kiistatta toistaiseksi paras teokseni. Vaikkakin se on aika vakava, siinä on melkoisia melodioita!” yltyi muuten niin vähäsanainen Benjamin Britten luonnehtimaan Espanjan sisällissodan muistolle säveltämäänsä viulukonserttoa. Brittenin melankolinen sävelkieli on kuin varta vasten suunniteltu viime vuosisadan musiikkiin erikoistuneelle, vuonna 2015 Vuoden viulistiksi valitulle Tianwa Yangille.Joana CarneiroLissabonilainen Joana Carneiro (s. 1976) kasvoi laulamalla kuorossa, kuuntelemalla konsertteja ja käymällä oopperassa. Taidemyönteisellä koululaitoksellakin on osuutensa Carneiron elämään, sillä silloisen käytännön mukaan portugalilaiset koululaiset opiskelivat kahdesti viikossa musiikkia. Konservatoriossa Carneiro soitti alttoviulua ja pianoa, mutta jo yhdeksänvanhana hän tiesi haluavansa kapellimestariksi. Vanhemmilta saatu joululahja, tahtipuikko, kannusti uralle entisestään. Täysi-ikäisenä urapäätös ei ollut silti helppo; kahden vuoden ajan hän opiskeli sekä musiikkia että lääketiedettä.Valmistuttuaan 2000-luvun alussa Lissabonin Academia Nacional Superior de Orquetrasta Carneiron kapellimestariura alkoi saada tuulta alleen. Finaalipaikka vuoden 2002 Maazel-Vilar-kapellimestarikilpailussa oli ensiaskel moniin pesteihin, joissa Carneiro on kouliintunut sille luontevalle esiintyjäntasolleen, jolla hän on nyt. Kaudella 2003–2004 hän johti Lontoon sinfoniaorkesteria Allianzin kulttuurisäätiön kapellimestariohjelmassa ja vuosina 2002–2005 hän oli Los Angelesin kamariorkesterin apulaiskapellimestari. Vuonna 2009 hänet nimitettiin Kent Naganon seuraajaksi Berkeley Symphonyn ylikapellimestariksi. Hän on myös Gulbenkianin orkesterin vierailija sekä Orquestra Sinfonica Portuguesan pääkapellimestari.Tianwa YangPekingiläislähtöinen Tianwa Yang (s. 1987) aloitti viulunsoiton neljävuotiaana sattuman kautta, sillä hänen vanhempansa eivät olleet muusikoita eivätkä huomanneet hänen lahjakkuuttaan. Hänen lastentarhansa vain sattui olemaan musiikkipainotteinen, ja pian Yang hullaantuikin sähköpianosta. Musikaalisuuden käytyä ilmiselväksi hänelle hankittiin viulu, koska isänsä mielestä se näytti söpöltä.”Heti saatuani viulun käsiini aloin soittaa. Vetäessäni jousta kielillä ja tuntiessani viulun värähtelyn olkapäätäni vasten elämäni muuttui. Tunsin soittimeen välitöntä yhteyttä, joka oli aivan erilaista pianoon verrattuna. Se oli hyvin koskettavaa”, Yang muisteli vuonna 2010 haastattelussaan Naxos-levy-yhtiölle, jolle hän levyttää yksinoikeudella.Yangia on ylistetty ”kiistattomaksi soittimensa mestariksi” (The American Record Guide) ja ”sensaatiomaisen lahjakkaaksi viulistiksi” (Classics Today). Jo lapsena hän voitti kuusi viulukilpailua, ja pian hongkongilaismedia nimesi hänet ”Kiinan ylpeydeksi” – 13-vuotiaana Yang levytti Paganinin 24 kapriisia kaikkien aikojen nuorimpana viulistina. Sittemmin hän on levyttänyt mm. koko Pablo de Sarasaten viulutuotannon, Mendelssohnin viulukonsertot, Wolfgang Rihmin tuotannon viululle ja pianolle sekä Eugène Ysaÿen viulusonaatit.Tianwa Yang soittaa keräilijä Kei Mei Riniltä lainassa olevalla Guarneri del Gesu -viululla vuodelta 1730. Felix Mendelssohn: Hebridit, konserttialkusoitto op. 26Vuonna 1829 Felix Mendelssohn (1809–1847) matkusti Englantiin konsertoimaan urkurina, pianistina ja kapellimestarina. Menestyksekkään esiintymisrupeaman päätteeksi hän suuntasi pohjoiseen patikkaretkelle. Mendelssohnin matka Skotlantiin jäi musiikinhistoriaan kahdella merkkiteoksella. Silmänkantamattomiin ulottuvat, vihreään kietoutuneet nummet ja Edinburghin idylliset maisemat linnoineen tekivät Mendelssohniin lähtemättömän vaikutuksen. Tämä konkretisoitui Skottilaiseksi sinfoniaksi vasta vuonna 1842. Mutta matkallaan hän ihastui toisenkin kerran.Välitön inspiraatio syntyi Mendelssohnin käytyä jäähtyneestä kiviaineksesta muovautuneessa luolassa, joka sijaitsee osittain meren yllä autiolla Staffan saarella Hebridien saaristossa. Ainutlaatuinen kokemus hiveli Mendelssohnin aisteja niin, että hänen oli pakko jakaa tunnelmansa saman tien kirjeessään sisarelleen Fannylle: ”Jotta saisin sinut ymmärtämään kuinka suuren vaikutuksen Hebridit tekivät minuun, lähetän sinulle jotain, mikä tuli siellä mieleeni.” Mukaan oli liitetty nuottikatkelma Hebridit-alkusoiton avausteemasta.Hebridit-alkusoitto valmistui vuonna 1830 nimellä Yksinäinen saari, mutta Mendelssohn muokkasi sitä ja nimesi sen uudelleen maantieteellisesti tarkemmalla kuvauksella. Teos kantaesitettiin Lontoossa vuonna 1832 samassa konsertissa kuin alkusoitto Kesäyön unelmaan. Varsinaista tarinallista ohjelmaa teoksessa ei ole. Sen sijaan Hebridit-konserttialkusoitto maalailee niitä tunnelmia ja kuulokuvia, joita aaltojen pauhu loputtomasti kaikuvia, ainutlaatuisia kiviseiniä vasten voi luoda. Benjamin Britten: Viulukonsertto”Säveltäjän tehtävä on luoda, ei kommentoida. Vihaan omasta musiikistani puhumista ja välttelen sitä kaikin keinoin”, julisti Benjamin Britten (1913‒1976) kaikkien musiikinhistorioitsijoiden harmiksi. Jos hän joskus erehtyi jotain puhumaan, oli lopputuloksena kuivaa ja itsestään selvää analyysia teoksen etenemisestä ilman pienintäkään vihjettä musiikin syvimmän sielunmaailman avaamisesta. On kuitenkin ilmeistä, että hänen 1930–40-lukujen taitteen tuotantoonsa kiteytyy raskaiden vuosien saastuttama surumielinen raivo, vaikka sen osoittaakseen onkin käännyttävä tulkinnanvapauden puoleen.Niin syntyajankohdaltaan kuin tunnelmaltaan sotateemainen viulukonsertto (1939) sai alkusysäyksensä Brittenin matkustettua Barcelonaan alkuvuonna 1936. Siellä hän tapasi viulisti Antonio Brosan ja kuuli Alban Bergin viulukonserton. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin puhkesi Espanjan sisällissota, jonka taisteluissa kuoli 600.000 ihmistä, mukana Brittenin ystäviä. Kerrotaan, että tänä aikana Britten ei puhunut juuri muusta kuin Espanjan-tapahtumista. Pian espanjalaissodan päätyttyä Britten matkusti Yhdysvaltoihin viimeistelemään konserton.Konsertossa on Bergin lisäksi vaikutteita monilta Brittenin ihailemilta säveltäjiltä. Kolmiosaisen teoksen muoto hidas-nopea-hidas viittaa Prokofjevin ensimmäiseen viulukonserttoon ja William Waltonin alttoviulukonserttoon. Ensiosan avaava patarumpuaihe vihjaa Espanjan lisäksi epäilemättä Beethovenin viulukonserttoon. Toinen osa on villi scherzo, ilmiselvästi prokofjevilainen kalmantanssi, joka johdattelee soolokadenssin kautta šostakovitšilaiseen, muunnelmamuotoiseen päätösosaan.Robert Schumann: Sinfonia nro 4Oli kyse maanisdepressiivisyydestä tai ei, Robert Schumannin (1810–1856) tuotanto syntyi puuskittain ja yleensä yksi lajityyppi kerrallaan. Säveltäjäuransa ensimmäiset kymmenen vuotta, 1830-luvun, hän pyhitti yksinomaan pianolle. Saatuaan vihdoin luvan mennä naimisiin Clara Wieckin kanssa hän tuotti lemmenhuumassaan noin 140 laulua vuonna 1840. Vuosi 1841 oli sinfonian vuosi, jonka aikana Schumann kokeili ensimmäistä kertaa suuria muotoja orkesterilla. Onnistuneen Kevätsinfonian imussa syntyi Alkusoitto, scherzo ja finaali op. 52 sekä täysin uusia uria avannut Sinfoninen fantasia. Valitettavasti esitys floppasi täysin. Pettynyt Schumann uppoutui seuraavaksi kamarimusiikkiin.Vaikka Sinfoninen fantasia sai kylmän vastaanoton, Schumann ei hylännyt teosta mielestään. Niinpä kun hän vuonna 1850 sai pestin Düsseldorfin kaupungin musiikillisena johtajana, hän näki tilaisuutensa koittaneen ja otti kerran jo kelvottomaksi julistetun partituurin esille. Seurasi kaksi viikkoa intensiivistä korjailua. Ennen kaikkea soitinnus joutui syyniin, sillä Schumannin legendaarisen kehnot kapellimestarintaidot eivät ilmeisesti sijaa fantasian valppautta vaativille sooloille ja herkälle sointitasapainolle. Uudistettu teos sai toisen kantaesityksensä vuonna 1853 sinfoniana nro 4 d-mollissa op. 120.Neljä osaa esitetään yhtä soittoa. Hidas johdanto taittuu puuskittain etenevään ensiosaan. Toinen osa Romanssi on kuin nostalginen tarina, jossa sooloviulun polveileva serenadi kaksinkertaistaa kaihomielisyyden. Scherzo alkaa vakavasti, mutta keskeytyy yllättävään muistoon romanssista. Schumannin poikamaisen kekseliäisyyden kruununa Finaali paljastuu koko edeltävän materiaalin loisteliaaksi uudelleensyntymäksi.Jaani Länsiö
Yhteystiedot
helsinki.philharmonic@hel.fi
Järjestäjä
Helsingin kaupunginorkesteri
Joana Carneiro
kapellimestari
Tianwa Yang
viulu

Ohjelma

Felix Mendelssohn
Hebridit-alkusoitto
Benjamin Britten
Viulukonsertto
Robert Schumann
Sinfonia nro 4

Liput ja maksut

 
Lipputyyppi: Maksullinen tapahtuma
 
Peruslippu: 23.00 € - 36.00 €
Eläkeläinen: 15.50 € - 22.50 €
Muu hinta: 7.00 € - 9.00 €

Hinnat sisältävät palvelumaksun

Lipunmyynti alkaa  
To 10.08.2017 - 09.00
 
Naulakkomaksu: 2.00 €
Osta liputTilaa tarjoilut.

Lisätiedot