Sarja III

Payare & David

K
Pe 17.02.2017 -
19.00 - 21.00
Arvioitu kesto: 2 tuntia
Järjestäjä: 
Helsingin kaupunginorkesteri
Debussy: Rapsodia orkesterille ja saksofonille / Tomasi: Konsertto saksofonille ja orkesterille / Prokofjev: Sinfonia nro 5 & ...
Osta liputTilaa tarjoilut.

Tapahtuman kuvaus

Rafael PayareVenezuelan valtiorahoitteinen musiikkikoulutusjärjestelmä El Sistema on nostanut kuuluisuuteen niin Gustavo Dudamelin, Christian Vasquezin kuin Rafael Payaren (s. 1980). Payarella, kuten monella El Sisteman käyneellä muusikolla, ei ollut minkäänlaista musiikillista taustaa ennen koneistoon hyppäämistään. Hänen isänsä oli kartantekijä, äitinsä luokanopettaja, mutta veljensä jalanjäljissä Payare ihastui klassisen musiikin ääniin. Käyrätorven soittaminen oli silti alusta asti vain välietappi.”Kapellimestarintyö oli takaraivossani koko ajan. Mutta nuorena olin naiivi ja luulin, että pystyn siihen vasta hyvin, hyvin vanhana ja kun tukkani on hyvin, hyvin harmaa ‒ kunnes suuri italialainen maestro Giuseppe Sinopoli johti meitä. Se muutti mieleni. Tätä haluan elämältäni” hän muisteli Rhinegold-sivustolle 2014.”Kun musiikki on tullut omaan, sisäiseen järjestelmään, sitä haluaa vain tarjota parhaan mahdollisen esityksen. Ei musiikkia soiteta tullakseen kuuluisaksi. Se ei oikeastaan ole kovin tärkeää” hän kertoi DNAINdia-sivustolle. Payarella on asunnot Caracasissa ja New Yorkissa sellistivaimonsa Alisa Weilersteinin ja heidän vuoden ikäisen lapsensa kanssa.Seuraa Rafael Payarea Twitterissä @Rafael PayareVincent DavidPariisilaissyntyinen Vincent David (s. 1974) on tehnyt merkittävää työtä aikamme saksofonimusiikin hyväksi niin soittajana kuin säveltäjänä ja opettajana. Hänen valmistumistaan Pariisin konservatoriosta vuonna 1996 siivitti kolme menestyksekästä kilpailua: voitto Adolphe Sax -kilpailussa 1994, kolmas palkinto Geneven musiikkikilpailussa 1995 ja toinen palkinto Jean-Marie Londeix -kilpailuissa 1996. Jo vuonna 1998 hän aloitti pitkäjänteisen ja yhä jatkuvan yhteistyönsä nykymusiikkiorkesteri Ensemble InterContemporainin kanssa mm. Pierre Boulezin, Pierre-André Valaden ja Susanna Mälkin johdolla. Boulezin tekemä sovitus Davidille teoksestaan Dialogue de l'ombre on noussut kulttisuosioon.”Mikä määrittelee muusikkoa on eniten, on hänen ohjelmistonsa. Omani on suuntautunut aina kuriositeetteja ja avoimuutta kohti, sillä olin tutkinut soitintani sovitusten, improvisaation, jazzin ja uutuuksien kautta”, hän sanoi kustantajansa Henri Selmerin haastattelussa. ”Sovitukset olivat ensimmäisiä, mitä tein kasvattaakseni ohjelmistoa, mikä ei ole kovin kehittynyt, ja se oli minulle tapa lähestyä soitintani avoimemmin. Ja se oli yksinkertaisesti musiikkia, jota aina olin kuunnellut, joten miksi en samalla myös soittaisi sitä?”Sergei Prokofjev: Rakkaus kolmeen appelsiiniin Rakkaus kolmeen appelsiiniin perustuu ohjaaja Vsevolod Meyerholdin versioon 1700-luvulla eläneen Carlo Gozzin näytelmästä, jossa lemmensairaaksi noiduttu prinssi etsii kolmea appelsiinia löytääkseen tosirakkauden. Prokofjev mieltyi surrealistiseen aiheeseen heti, sillä ”sen sekoitus satumaailmaa, huumoria ja satiiria koskettavat minua, ja pitkän Amerikan-matkani aikana olinkin suunnitellut jotain sen kaltaista”. Musiikki onkin ehtaa uusklassista Prokofjevia vinoutuneilla sävyillä. Claude Debussy: Rapsodia orkesterille ja saksofonilleEipä Claude Debussy (1862–1918) arvannut, mihin suostui ottaessaan vastaan bostonilaisen saksofonistin Elisa Hallin tilauksen. Rapsodia orkesterille ja saksofonille tuotti nimittäin suuria vaikeuksia paitsi aloittaa myös saattaa valmiiksi eikä Debussy koskaan viilannut sitä edes julkaisukuntoon. Säveltäjällä oli syynsä. Hän ei mielellään säveltänyt mitään käskystä ja toiseksi asia koski vielä hänelle uutta ja tuntematonta soitinta, jota hän ei osannut eikä edes halunnut ymmärtää. Etukäteen saatu palkkio lienee ollut myös osasyy motivaatio-ongelmiin. Debussy oli ehtinyt jo unohtaa koko teoksen, kunnes hänen ovelleen ilmestyi tuttu hahmo vuonna 1903 ‒ kaksi vuotta tilauksen vastaanottamisen jälkeen. ”Amerikkalaiset ovat tunnetusti itsepäisiä… saksofonirouva saapui ja kyselee nyt teoksensa perään. Totta kai olen vakuuttanut hänelle, että se ainoana valtaa ajatukseni… joten tässä minä nyt epätoivoisesti etsin ennen kuulumattomia ja näyttäviä yhdistelmiä tälle uudelle vesisoittimelle”, Debussy avautui kirjeessään. Eikä saksofoni ollut uusi, vaan patentoitu jo vuonna 1846.Henri Tomasi: Konsertto saksofonilleSuuresta teosluettelostaan ja monista merkittävistä asemistaan huolimatta Henri Tomasi (1901–1971) kuuluu vähemmän tunnettujen säveltäjien joukkoon. Nuorena Marseillen sataman valtamerilaivoja ihastellut Tomasi halusi merimieheksi maailmalle, mutta päätyi isänsä painostuksesta nauttimaan seilorielämän lieveilmiöistä matkusteluineen ja rankkoine juhlineen muusikkona. Opintonsa Pariisin konservatoriossa hän rahoitti soittamalla taustamusiikkia ravintoloissa, bordelleissa, aulabaareissa ja elokuvateattereissa, kunnes lukuisat opiskelijatöistä saadut palkinnot kohottivat hänen statuksensa kapellimestariksi ja vakavasti otettavaksi säveltäjäksi. Viihdyttäjätaustansa lisäksi hänen musiikissaan on annos ulkoeurooppalaisuutta, joka on perua viisivuotisesta pestistä radion musiikkipäällikkönä Ranskan Indokiinassa. Sotavuosina hän johti Ranskan armeijan soittokuntaa. Yhteys hänen poikkeukselliseen viehtymykseensä puhallinmusiikkiin on varsin ilmeinen.Runsaasta teatteri- ja oopperatuotannostaan huolimatta Tomasin suurin testamentti musiikinhistorialle ovat konsertot, joita hän tehtaili lähes jokaiselle orkesterisoittimelle: viululle, alttoviululle, kontrabassolle, huilulle, klarinetille, oboelle, fagotille, englannintorvelle, trumpetille, käyrätorvelle, pasuunalle, lyömäsoittimille sekä kitaralle. Alttosaksofonille hän sävelsi kaksi solistista teosta, Balladin (1938) ja konserton (1949).Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 5Sergei Prokofjevin seitsemästä sinfoniasta viidettä (1944) voi pitää koko sinfoniasarjan kulminaatiopisteenä ja huipentumana. Siinä hän löytää sinfonisen tyylinsä rajat, joita ei enää tarvinnut venyttää kahta viimeistä sinfoniaansa varten. Ensimmäinen sinfonia Klassinen (1917) oli nuoren miehen kevytsarjalainen aikakauspastissi, toiseen (1925) hän liitti vaikutteita uudesta länsimaisesta harmoniakäsityksestä, kolmas (1928) ja neljäs (1929/1947) perustuivat kierrätettyihin materiaaleihin näyttämöteoksistaan. Viidennessä sinfoniassa Prokofjev sulkee ympyrän Neuvostoliiton paluumuuttajana, jonka musiikki noudattaa perusteellisesti omaksuttua ideologiaa niin tyyliltään kuin hengeltään. Patrioottiset marssiteokset, uusromanttiseksi taantunut harmoniakäsitys ja voitokkaiden sota-aikojen paatoksellisuus oli tullut jäädäkseen Prokofjevin ilmaisuun osin ylhäältä saneltuna, mutta sellaista ei sopinut myöntää: ”Ajattelen sen teoksena, joka palvoo ihmissielua. Halusin laulaa vapaan ja onnellisen ihmisen ylistystä ‒ hänen voimilleen, jalomielisyydelleen ja sielunsa puhtaudelle. En voi sanoa valinneeni teemaa; sisäsyntyisenä sen piti vain ilmaista itsensä”. Jaani Länsiö
Yhteystiedot
helsinki.philharmonic@hel.fi
Järjestäjä
Helsingin kaupunginorkesteri
Rafael Payare
kapellimestari
Vincent David

Ohjelma

Sergei Prokofjev
Marssi oopperasta Rakkaus kolmeen appelsiiniin
Claude Debussy
Rapsodia orkesterille ja saksofonille
Henri Tomasi
Konsertto saksofonille ja orkesterille
Sergei Prokofjev
Sinfonia nro 5

Liput ja maksut

 
Lipputyyppi: Maksullinen tapahtuma
 
Peruslippu: 22.50 € - 32.50 €
Eläkeläinen: 15.50 € - 20.50 €
Muu hinta: 7.50 € - 9.50 €

Hinnat sisältävät palvelumaksun

Lipunmyynti alkaa  
Ti 13.12.2016 - 09.00
 
Naulakkomaksu: 2.00 €
Osta liputTilaa tarjoilut.

Lisätiedot