Sarja I

Pianokonsertto²

K
Ke 08.02.2017 -
19.00 - 21.00
Arvioitu kesto: 2 tuntia
Järjestäjä: 
Helsingin kaupunginorkesteri
Karol Szymanowski: Konserttialkusoitto op. 12 / Sergei Prokofjev: Pianokonsertto nro 2 / Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 3 "...
Osta liputTilaa tarjoilut.

Tapahtuman kuvaus

”Järjettömien äänten Baabeliksi” kutsuttu Sergei Prokofjevin toinen pianokonsertto on lajinsa koettelevimpiin kuuluva taituriteos. Sen teräksiset voimat pitävät otteessaan aina herkästä alusta ja noin 600 nuotin sekuntivauhdilla etenevästä toisesta osasta loppukliimaksiin asti. Maailman suurimpiin kuuluvan Kuningatar Elisabeth -pianokilpailun voittanut Boris Giltburg saa siis todellisen pedon taltutettavakseen.Vasili SinaiskiVenäläisen kapellimestariperinteen maineikkaimpiin kasvatteihin kuuluva Vasili Sinaiski (s. 1947) syntyi Komin tasavallassa, ja kasvatti soitinrepertuaariaan pitkin lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Hän opiskeli ensin pianon- ja viulunsoittoa ja teini-ikäisenä myös kontrabassoa. Päästyään Leningradin konservatorioon hän vastoin venäläistä opiskelusysteemiä hyppäsi suoraan kapellimestarikoulutukseen valmistumatta ensin instrumentalistiksi. Opettajanaan hänellä oli legendaarinen Ilja Musin, jonka muita tähtioppilaita ovat mm. Semyon Byškov, Juri Temirkanov, Valeri Gergiev ja Tugan Sohiev.Sinaiski debytoi Helsingin kaupunginorkesterissa jo vuonna 1978. Viimeksi hän johti HKO:ta vuonna 2004. Boris Giltburg“Joillain ihmisillä on enemmän lahjoja kuin mikä vaikuttaa reilulta”, aloittaa lontoolaislehti Telegraphin kriitikko Ivan Hewett artikkelinsa Boris Giltburgista (s. 1984). Kriitikko ei liioittele. Giltburg oli aito ihmelapsi, joka aloitti pianonsoiton viisivuotiaana juuri ennen perheen muuttoa Moskovasta Israeliin. Opettajana oli oma äiti, sukupolvia halkovan perinteen mukaisesti; myös Giltburgin isoäiti sekä isoisoäiti olivat pianisteja ja pianonopettajia. Tel Avivissa hän opiskeli kuuluisan Arie Vardin johdolla vuodesta 1995 vuoteen 2007.Giltburgin ura kansainvälisenä konserttipianistina alkoi toden teolla hänen saatuaan levytyssopimuksen EMI-merkille sekä Orchid Classicsille. Lontoon Proms-festivaalilla hän debytoi vuonna 2010. Tel Avivin Artur Rubinstein -kilpailun toinen palkinto sekä yleisön suosikki –palkinnot merkittiin Giltburgin ansioluetteloon vuonna 2011, joten hän oli siis jo tunnettu ja menestynyt pianisti voittaessaan maailman arvostetuimpiin kuuluvan Kuningatar Elisabetin pianokilpailun vuonna 2013. Kilpailun finaaliin hän valmistautui harjoittelemalla 13 tuntia päivässä viikon ajan. ”Oli mahtavaa työskennellä kappaleiden kanssa ja olla miettimättä mitään muuta”, hän muisteli Telegraphille.Tällä kaudella Giltburg soittaa sooloillat mm. Lontoon Wigmore Hallissa, New Yorkin Carnegie Hallissa ja Hampurin Laeiszhallessa lukuisten solistiesiintymistensä lisäksi. Seuraa Boris Giltburgia Twitterissä @BorisGiltburgKarol Szymanowski: Konserttialkusoitto opus 12Karol Szymanowski (1882-1937) on esimerkki 1900-luvun säveltäjästä, joka loi mielenkiintoisen synteesin mitä erilaisimmista musiikkityyleistä. Hänen kypsä musiikkinsa yhdistää mm. romantiikkaa, impressionismia ja uusklassismia. Szymanowski kiinnostui myös kotimaansa Puolan kansanmusiikista koettuaan kansallisen heräämisen. Tätä edelsi kuitenkin nuoruuskausi, jonka musiikki oli hakenut innoituksensa myöhäisromantiikasta.Vuosina 1904-1905 sävelletty Konserttialkusoitto opus 12 on Szymanowskin ensimmäinen orkesteriteos. Teoksena taustalta löytyy kirjailija Tadeusz Micínskin (1873-1918) runo Ritari Witez. Runo on esimerkki Friedrichin Nietzschen yli-ihmisfilosofian vaikutuksesta tuon ajan kulttuurin. Sen sisällöstä olkoon esimerkkinä seuraavat rivit: ”Torvien saattelemana johdatan teidät revontulten maahan,siellä tahrin uhrialttarin verellä muovatakseni teistä, kansasta, puolijumalia – sydämeni villillä laululla lumoan teidät kaikki,annan käsiinne ukkosen – ja kotkan.” Sergei Prokofjev: Pianokonsertto nro 2 g-molli opus 16 Sergei Prokofjev (1891-1953) loi nuorena mainetta musiikillisena kauhukakarana. Etenkin hänen pianosävellyksiensä hakkaava, riitasointuinen ja anti-romanttinen ilmaisu herätti kuulijoissa sekä ihastusta että vihastusta. Vuonna 1913 sävelletty toinen pianokonsertto (g-molli, opus 16), joka sai kantaesityksensä Pavlovskissa saman vuoden elokuussa, aiheutti tyypillisen skandaalin. Orkesteria johti Aleksandr Aslanov, solistina oli tietysti Prokofjev itse. Esityksen aikana jotkut kuulijat kävelit ulos salista: ”Tuo on hullun musiikkia!” Arvostelijat kirjoittivat ”järjettömien sointien Baabelista”, ”futurismista” ja ”kakofoniasta.” Teoksesta vaikuttunut V. Karatigin totesi kuitenkin: ”Yleisö irvisteli ja vihelsi. Se nyt ei merkitse mitään. Kymmenen vuoden kuluttua sama yleisö antaa hurjat suosionosoitukset säveltäjälle joka siinä vaiheessa on arvostettu ympäri Eurooppaa.” Partituuri tuhoutui Venäjän vallankumouksessa ja Prokofjev rekonstruoi sen muistista vuonna 1923. Säveltäjä antoi uudesta versiosta ristiriitaista tietoa. Ensin hän sanoi kirjoittaneensa aivan uuden konserton, myöhemmin hän korosti muuttaneensa ainoastaan joitakin yksityiskohtia. Soolo-osuus on sen verran vaativa ja raskas, että se asettaa jopa tähtipianistin lujille. Teokselle on lisäksi ominaista väkivaltainen ja epätoivoinen ilme, jonka taustalla ehkä häämöttää Prokofjevin konservatorio-aikaisen opiskelutoverin Max Shmitgovin itsemurha. Tämä lähetti huhtikuussa 1913 ystävälleen jäähyväiskirjeen ja ampui sitten itsensä. Neliosainen konsertto on omistettu Shmitgovin muistolle.[video:https://www.youtube.com/watch?v=FNObak6lO0c align:center]Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 3 D-duuri op. 29, ”Puolalainen”Kesällä 1875 Pjotr Tšaikovski (1840-1893) vietti aikaa laulaja ja runoilija Vladimir Shilovskin maatilalla Usovossa. Siellä ollessaan säveltäjä alkoi luonnostella uutta teosta, josta tulisi hänen kolmas sinfoniansa (D-duuri, op. 29). Partituuri valmistui elokuussa ja sen ensimmäisellä sivulla oli omistus Shilovskille. Sinfonia sai kantaesityksensä Moskovassa 19.11.1875 Nikolai Rubinsteinin johdolla. Vastaanotto oli positiivinen, vaikka itsekriittinen Tšaikovski pohdiskelikin oliko teoksessa liian vähän hyviä ideoita. Nykyään sinfoniaa esitetään harvoin ja siihen suhtaudutaan vaihtelevasti. Monen mielestä Tšaikovski yrittää istua kahdella tuolilla samaan aikaan, eikä kovin hyvin tuloksin. Sinfonia sisältää säveltäjälleen luonteenomaista melodista vuolautta, mutta myös sellaisia ratkaisuja – kuten ns. akateemista kontrapunktia – jotka eivät olleet hänelle luontevia. Vuoden 1875 alussa Tšaikovski oli esitellyt Nikolai Rubinsteinille ensimmäisen pianokonserttonsa surkein tuloksin: Rubinstein haukkui teoksen lyttyyn. Onkin arveltu, että Tšaikovski nimenomaan tästä syystä koki tarvetta näyttää osaamistaan D-duuri-sinfoniassa.
Yhteystiedot
helsinki.philharmonic@hel.fi
Järjestäjä
Helsingin kaupunginorkesteri
Vasili Sinaiski
kapellimestari
Boris Giltburg
piano

Ohjelma

Karol Szymanowski
Konserttialkusoitto op. 12
Sergei Prokofjev
Pianokonsertto nro 2
Pjotr Tšaikovski
Sinfonia nro 3 ”Puolalainen”

Liput ja maksut

 
Lipputyyppi: Maksullinen tapahtuma
 
Peruslippu: 22.50 € - 32.50 €
Eläkeläinen: 15.50 € - 20.50 €
Muu hinta: 7.50 € - 9.50 €

Hinnat sisältävät palvelumaksun

Lipunmyynti alkaa  
Ti 13.12.2016 - 09.00
 
Naulakkomaksu: 2.00 €
Osta liputTilaa tarjoilut.

Lisätiedot